Lapset tulivat hyvillä mielin mukanaan lauma aikuisia, äitejä ja isejä. Tulivat kyselemään kaikenlaista ja maksamaan merkkejä. Siinä meni oma aikansa, mutta onneksi pian pääsimme puuhailemaan alkujuttujamme, harjoittelemaan sudenpennun lupausta. Aika hyvin se jo sujuu, vaikka meillä oli taas muutama uusi sudenpentu.
Tänään suoriteltiin taas Eväät reppuun-merkin juttuja, käytiin hakemassa tyynyt ja kaiveltiin omat partiohuivit esille. Olihan siinä kaikenlaista puuhastelua, että saatiin partiohuivit oikein päin, esille jäävä kulma itsestä pois päin ja reunojen taitokset ylöspäin. Aikamme niitä taittelimme, jokaisella oli hieman erilainen näkemys taittotekniikasta ja taitoksen leveydestä, mutta oikein hyviä sieltä silti tuli. Se olikin sitten ainoa kohta mikä sujui meikäläiseltä ilman ongelmia ja monen montaa uusintaa.
Tämän jälkeen tuli minun kompastuskiveni, mitenkä se partiohuivin solmu voikin olla niin hankala, aina menee sotkuun ja väärinpäin tai se onnistuu kellahtamaan oudosti, tuloksena ruma solmu ja paha mieli. Lapsilla tämä sujui jostain syystä paljon helpommin, ehkä yhden sudenpennun sanoissa olikin osa totuutta, hän nimittäin sanoi, että lapsilla onnistuu paremmin koska ne jaksaa kuunnella.
Kyllä se solmu sitten luonnistui, todella monen uusinnan ja auttajan jälkeen. En kyllä vieläkään ole täysin tyytyväinen, onneksi on aikaa harjoitella. Pitänee ostaa käyttä ja kahvitauoilla aina näprätä muutamat solmut.
Onnistuneiden solmujen jälkeen askarreltiin hieman, Eväät reppuun-merkkiin kuuluu myös värittää kirjassa oleva partiohuivi saman väriseksi kuin lippukunnan huivi sekä myös liimata siihen lippukunnan oma huivimerkki. Sudenpennut saivat paperiset lippumerkit ja värittivät pohjan keltaiseksi ja tulukset vihreiksi. Tutustuimme seuraaviin kohtiin, minä luin ääneen ja sudenpennut juttelivat mitä oli jo tehty ja mitä pitäisi vielä puuhailla, että merkki saataisiin suoritettua. Uusille tulokkaille luettiin Ilveksenpentujen säännöt ja ensi kerralla heidän kanssaan tehdään läsnäolosienet ja nimilaput.
Kävimme me myös läpi mitä sudenpennun partioasuun oikein kuuluu, puseron ja huivin lisäksi, merkkejä on niin monta jo heti alussa, että ei ihme ettei niitä meinaa millään muistaa.
Pitihän sitä myös vähän purkaa energiaa joten vielä aivan viimeiseksi lähdimme leikkimään koulun pihalle X-hippaa. Sudenpennut saivat juosta niin kovaa kuin sielu sietää, lopuiksi ne menivät niin kovaa, että oli pakko ottaa kolme hippaa jotta saataisiin toisia kiinni ja peliin vähän jännitystä. Palautimme sudenpennut hengästyneinä ja hymyilevinä heidän vanhemmilleen.
Ensi kerralla onkin sitten sudenpennuilla vuorossa lähestulkoon pelkkää askartelua, sillä aikaa kun vanhemmille pidetään infoa.
