Tällä kertaa tultiin rohkein mielin sisään, kaikki tiesivät, että tulisi olemaan hirmuisen hauskaa. Saimmekin huomata, että laumaan liittyi vielä kaksi kokonaan uutta ja yksi joka ei ollut päässy edellisellä viikolla. Vipinää riitti, eikä millään oikein meinattu haluta rauhoittua kuuntelemaan illan ohjelmaa.
Harjoittelimme tänään ensimmäistä kertaa sudenpennunlupausta, kummalla kädellä ja montako sormea pitää olla? Pienten hupsitteluiden jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että oikea käsi ja kaksi sormea (aikuisella kolme sormea). Yllättävän hienosti se lupaus meni kun kuunneltiin ensin Sannaa ja sitten toistettiin perässä. Tässä on hyvä itsekin opetella näitä juttuja.
Tästä päästiinkin hienosti Ilveksenpentujen sääntöihin, minut määrättiin kirjuriksi ja lapset saivat ehdottaa mitkä olisivat hyviä sääntöjä. Pitää olla kaikkien kaveri, ei saa kiusata, täytyy muistaa juoda kun on lämmin päivä ja odota kiltisti omaa vuoroasi, näin muutamia mainitakseni. Sen jos minkä minäkin tiedän, että yksi partiolaisen tärkeimmistä taidoista on osata jonottaa.
Sudenpentujen läsnäoloja seuraillaan syksyn mittaan (ja myöhemminkin), jotta tiedetään kuka on suorittanut mitäkin. Olisi kuitenkin vähän tylsää jos johtajat vain merkitsisivät rastin ruutuun, joten olimme Sannan ja Tiinan kanssa päättäneet, että tänä vuonna sudenpennut askartelisivat kärpässieniä ja jokaisessa laumaillassa kukin saisi piirtää valkoisella liidulla pilkun omaan sieneen.
Kolon pöytä on melko pieni ja sudenpentuja paljon, materiaaleja ja välineitäkään ei ollut aivan kaikille, joten heti saatiin treenata oman vuoron odottamista ja tavaroiden jakamista. Hienosti se sujuikin, vaikka ensin pitikin hieman käyttää peukkua, että lapset malttoivat kuunnella. Pieniä kommelluksiakin sattui, muutama sudenpentu ei kuunnellut aivan tarkasti ja sieniin ilmestyi useampia pilkkua kuin tarpeen. Liiat pilkut eivät kuitenkaan ole vaaraksi, joten siinä sitten mietittiin hieman pieniä sovelluksia tähän läsnäolomerkintäsysteemiin.
Uusien sudenpentujen piti myös saada tehdä hienot nimipyykkipojat, Tiina ohjasi heitä ja silläaikaa minä ja Sanna keskustelimme muiden sudenpentujen kanssa liikennesäännöistä ja liikennemerkeistä. Lapset tunnistivat todella monia liikennemerkkejä, väittäisin, että en tuntenut itse tuntenut niin montaa liikennemerkkiä kun olin ekaluokkalainen.
Tärkeimmäksi asiaksi kuitenkin nousi heijastimen käyttö ja se, että partiolainen käyttää aina heijastinta.
Tiinalla ja Sannalla on ollut jokaisena laumailtana tapana lukea sudenpennuille, niin tehtiin nytkin. Kirjaksi olimme valinneet P.L.Traversin Maija Poppanen, pidän itse siitä kirjasta huimasti, siinä tapahtuu niin paljon kaikkea vähän hassua kaiken tavallisen keskellä. Alku on hieman tylsä ehkä, mutta kun Maija Poppanen saapuu paikalle, alkaa tapahtua kaikkea huvittavaa ja ihmetyttävää. Tuli hyvä mieli kun lapset jaksoivat kuunnella todella keskittyneesti alusta loppuun asti.
Vielä oli hetkinen aikaa ja ennen loppupiiriä päätettiin vielä hieman selata sudenpentujen kirjoja. Tutkailimme hieman, mitä Liikenne-merkki sisältää ja mitä juttuja olimmekaan jo käyneet aivan huomaamattamme läpi. Vaikuttaa ihan siltä, että meidän lauma saa jossakin vaiheessa suoritettua tämän merkin. Kertaus on opintojen äiti ja niin edelleen, kyselimme hieman, että muistavatko lapset mitä puhuimme heijastimista ja muista jutuista. Siinä sivussa näinkin, että ensimmäiset vanhemmat alkoivat valua paikalle (voi miksi te tulette niin aikaisin?), niin taisi olla jo loppupiirin aika.
Meillä oli nyt mukana jopa led-kynttilä ja kädet eivät meinanneet millään löytää paikkaansa ystävyydenpiirissä. Onneksi kädet kuitenkin pian löysivät paikkansa ja päästiin loruilemaan loppuheipat.
Edelliseen kertaan nähden nyt ei ollut ihan niin paljon uutta asiaa mukana, mutta pieni jännitys on kuitenkin yhä mukana, niin minulla kuin lapsillakin. Jos en väärin muista, niin taisi tänäänkin muutamalla pallerolla olla eväät mukana… No ensi viikolla taas Eväät reppuun, katsotaan kuinka monella sudenpennulla on eväät pakattuna mukaan.