Kapalossa on julkaistu juttusarjaa “ajatuksia”, jossa Riitta, entinen lippukunnanjohtaja (1999-2003), nykyinen perheenäiti, kertoo, miten erilaiselta moni juttu partiossa näyttää, kun on omia lapsia. Tämä juttu on julkaistu Kapalossa 4/2009, kun vanhempi lapsista oli neljän ja nuorempi kahdeksankuinen.
Kun olin tulossa seurakuntatalolle eläköityvän papin läksiäisiin, vahtimestari tuli vastaan. Seurakuntatalon parkkipaikka oli jo täyttymässä ja väkeä tuli lisää ja lisää. Kirkossa oli ollut väkeä kuin joulukirkossa. Vahtimestari vastasi tervehdykseen ja kysyi, että onko meilläkin jokin juttu juuri nyt. Minä siihen, että ei nyt sentään, minä olen tuomassa partiolaisten tervehdystä papille.
Tässä kohtaamisessa kiteytyi kyllä jotain varsin olennaista roolistamme seurakunnassa. Meidän toimintamme on aktiivista, meidät tunnetaan ja meihin luotetaan. Meillä on omat avaimet, saamme tulla ja mennä melko vapaasti, kenellekään siitä etukäteen ilmoittamatta. Keskusteluyhteys on avoin ja suora.
Poikakin osaa jo kertoa, että kun äiti oli pikkusiskon ikäinen, äiti katseli mummin kanssa ikkunasta, kuinka seurakuntataloa rakennettiin. Asuimme tuolloin koulun vieressä. Sen jälkeen olen käynyt
seurakuntatalolla päiväkerhossa, koulun Jumalanpalveluksissa, nuortenilloissa ja tietenkin partiossa. Poika kastettiin kirkossa, mutta tyttö seurakuntatalolla. Jopa yksi perhevalmennusilta ennen pojan syntymää oli seurakuntatalolla.
Olen yrittänyt selvittää, millaista toimintaa seurakunta järjestää leikki-ikäisille, jotka ovat päivät päiväkodissa eivätkä pääse kerhoon. Haluaisin lasteni oppivan hengellisiä lastenlauluja ja -leikkejä sekä
kuulevan Raamatun tarinoita samaan tapaan kuin minäkin lapsuudessani kuulin. Haluan lastenikin kokevan seurakuntatalolla olonsa kotoisaksi. Kun yhteiskunta on muuttunut moniarvoiseksi, päiväkodeissa ja kouluissa varotaan loukkaamasta ketään.
Näin ollen meillä partiolaisilla onkin tärkeä paikka: me saamme olla reilusti kristittyjä. Siinä kun päiväkodissa on ruokarukous vaihdettu loruun, me partiolaiset voimme yhä veisata ”Nyt silmäin alla
Jeesuksen” – vaikka sitten Saku Sammakon sävelellä. Kukaan ei kyseenalaista koloillan päättämistä hartauteen, messua kesäleirin vierailupäivän ohjelmassa, Jouluevankeliumia joulujuhlassa tai Pyhän
Yrjön tarinaa Yrjön päivän juhlassa.
Joitakin vuosia sitten paraati ja partiomessu oli yhdistetty. Yksi lapsista seistä jöpötti pihalla ja kehotuksiin tulla sisälle saliin messuun hän vastasi sanoen: ”Minä olen ET:ssä.” En enää muista, jos
joskus olen tiennytkään, kuinka pitkään hän partiossa pysyi. Sen kyllä tiedän, että partiolupauksesta ei ole olemassa mitään ”kunnian ja omantunnon” -versiota uskonnottomille niin kuin esimerkiksi sotilasvalasta on. Partio on kyllä avointa kaikille, mutta lupaus on pystyttävä antamaan.
