Mitä jos tätäkin tarvitsee – ajatuksia pakkaamisesta

Kapalossa on julkaistu juttusarjaa ”ajatuksia”, jossa Riitta, entinen lippukunnanjohtaja (1999-2003), nykyinen perheenäiti, kertoo, miten erilaiselta moni juttu partiossa näyttää, kun on omia lapsia. Tämä juttu on julkaistu Kapalossa 2/2009, kun vanhempi lapsista oli kolmen ja nuorempi vastasyntynyt.

Jokainen nuori partiojohtaja lienee joskus ihmetellyt, että miten monilla sudenpennuilla ja joskus jopa vartiolaisilla on ensimmäisillä retkillään ja leireillään mukana niin mahdottomasti vaatetta. Itse sitä pakkaa mahdollisimman vähän, koska jokainen ylimääräinen gramma hiertää hartioilla. Ilmiö ei ole mitenkään uusi, vaan monen nykyisen ja jo entisenkin luottojohtajan varusteiden kantamisessa on sudenpentuaikoina tarvittu johtajien apua. Usein on näyttänyt siltä, että koko vaatekaapin sisältö olisi otettu matkaan.

Lakkasin ihmettelemästä tätä puolisen vuotta sen jälkeen, kun tulin itse äidiksi. Minä, vanha tehopakkaaja, joka pakkasin useamman päivän työmatkallekin vain vaihtoalusvaatteet, -sukat ja varapaidan, ryhdyin pakkaamaan lomareissuille aivan käsittämättömiä määriä vauvanvaatetta. Ajatus kulki jotenkin niin, että joka aterialla ja joka vaipanvaihdolla voi joutua vaatteet vaihtamaan. Eihän sitä tiedä, jos se puklaa tai vaippa pettää. Lopulta tuntui järkevimmältä pakata mukaan koko lapsen vaatekaapin sisältö ja toivoa vaatteiden riittävän, vaikka pesemään niitä ei välttämättä pääse.

Ensimmäisen pitemmän lomareissun jälkeen löysin itseni nostelemasta puhtaita käyttämättömiä vaatteita takaisin kaappiin. Pesuun meni vain murto-osa reissussa olleista vaatteista. Lupasin, että seuraavalla reissulla olen fiksumpi. Kai minä olinkin, mutta kuluneina kolmena vuotena on joka reissun jälkeen löytynyt kasseista enemmän puhdasta kuin likaista vaatetta. Ei se lapsi vaatteitaan joka tilanteessa sotke, jolloin hän voisi sotkea. Onneksi pojan ensimmäiseen partioretkeen ilman äitiä on vielä ainakin kolme vuotta aikaa!

Pakkaamisen perussääntö menee niin, että mukaan otettavat tavarat täyttävät aina käytössä olevan pakkauskapasiteetin. Jos on lähdössä pelkän rinkan tai repun kanssa, niin rinkka tai reppu täyttyy ääriään myöten. Jos lähtee autolla, niin auto on kattoa myöten täynnä. Tästä syystä ei kannata hankkia isompaa rinkkaa tai reppua, minkä itse jaksaa täytenä kantaa. Kun sitten kasvaa, niin voi hankkia pidempiä reissuja varten uuden isomman rinkan ja jättää sen pienemmän käytettäväksi lyhemmillä reissuilla.

Kaikki pakkaaminen ei kuitenkaan ole turhaa. Partioreissulla ei ole mitenkään tavatonta, että ulkoillessa kastuu alusvaatteita myöten. Siksi täysi vaihtovaatekerta, myös ulkovaatteet, on hyvä pitää matkassa mukana. Turhien kastumisten estämiseksi ei kesäkäytössä ole vanhan kunnon sadeasun, housujen ja takin, voittanutta. Varapaidat ja muut pienemmät vaatteet tuntuvat näihin isoihin vaihtovaatteisiin verrattuna pieniltä, mutta ei se ihan niin mene. Kyllä suurin osa siitä turhasta vaatemassasta on ainakin meidän perheen reissuilla ollut juuri tällaista pientä silppua, jota tulee pakattua sillä mielellä, että ”eihän se juurikaan tilaa vie”.